Etsi
  • Janne Viljanen

Sote vai Sotku?

SoTe -keskustelu on saamassa taas uutta keskustelua näin vaalien alla. Tarvitaanko SoTe -uudistusta todella vai ei? Onko koko hommasta tulossa vain suuri sotku?


Jouduin itse leikkaukseen ennen joulua 2018, joten minulla oli etuoikeus tutustua tähän järjestelmään ihan konkreettisesti, En tässä kirjoituksessa nojaudu vain kuulopuheisiin siitä, miten asiat ovat, vaan pohjaan kaiken omakohtaiseen kokemukseen.


Hoitokokemus kokonaisuutena on ollut kaiken aikaan erinomainen, mutta siihen liittyy eräs huolestuttava potilasturvallisuuteen liittyvä epäkohta, potilastietojärjestelmät.


Kaikki alkoi ajanvarauksesta vuoden 2018 lokakuussa

Oireet alkoivat vuoden 2018 kesäkuussa, mutta en vielä silloin katsonut, että oli tarvetta hakeutua jatkohoitoon, koska tunnistin oireet nivustyräksi jo silloin. Kesän aika meni lähtökohtaisesti hyvin, vaikka joukoon mahtui sekä hyvä että vähemmän hyviä päiviä. Syksyä kohti mentäessä vaiva paheni, niin, että se vaikeutti liikkumista, istumista ja jopa seisomista.


Näiden oireiden seurauksena varasin ajan verkon kautta ja sain ajan jo seuraavalle päivälle, joten kaikki meni todella nopeasti ja olin tyytyväinen. Varsinainen tutkimus sujui myös hyvin ja alustava oma diagnoosini vaivasta saatiin vahvistettua. Tutkinut lääkäri ohjasi jatkotutkimuksiin leikkaavaan sairaalaan, jossa tehtiin tarkemmat tutkimukset ja suunnitelmat varsinaiselle operaatiolle.


Leikkauksen aika koitti

Suunnitelman mukaisesti saavuin sairaalaan 18.12.2018 aamulla oltuani ravinnotta edellisestä illasta lähtien. Operaatio tultaisiin suorittamaan päiväkirurgisena toimenpiteenä paikallispuudutuksessa saman päivän aikana. Suunnitelman mukaisesti pääsisin kotiin leikkauksen jälkeen, kunhan vain noutaja hakee pois sairaalasta.

Leikkaus alkoikin ihan suunnitellusti kestäen noin tunnin ajan. Varsinainen leikkaus sujui mallikkaasti ja suunnitelman mukaisesti tai ainakin niin minusta leikkauksen aikana tuntui.

Iltapäivällä sain ennakoidusti luvan lähtä kotiin, joten ilmoitin noutajalle, että olen valmiina kotiin lähtöön.


Paraneminen otti takapakkia

Jouluaattoiltapäivänä kerroin kotijoukoille, että haava ei tuntunut normaalille, mutta ajattelin

Tiputuksessa, antibioottia suoraan suoneen.

että katsotaan kuinka se etenee, eli en ryhtynyt mihinkään erityisiin toimenpiteisiin. Lepo oli joka tapauksessa se, joka helpotti olotilaa, joten rauhallisesti oleskelemalla oli tarkoitus odottaa ainakin Joulun pyhien yli ja mennä vastaanotolle, jos tilanne ei muuttuisi ennen sitä.

Joulupäivän 25.12.2018 aamuna heräsin siihen, että haava oli puhjennut ja runsaasti nestettä oli valunut haavasta ulos.


Soitin aamulla leikkauksen yhteydessä saamaani päivvystysnumeroon, josta sainkin ohjeet hakeutua päivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Minut ojattiin kuitenkin ei leikanneeseen sairaalaan, koska satun asumaan eri kunnassa kuin leikkauksen suorittanut sairaala.


Päivystyksessä pääsin ilmeisesti vaivani perusteella varsin nopeasti hoitoon, sillä odotusaika oli vain noin 10-15 minuuttia. Ensimmäisen tutkimuksen perusteella todettiin selkeä leikkaushaavan tulehtuminen. Haavasta tehtiin viljelyt ja tulehdusarvot mitattiin. Tulehdusravojen perusteella jouduin suoraan tiputukseen, eli antibiootit suoraan suoneen. Haava avattiin ja puhdistettiin. Haava jätettiin auki ja suojattiin. Tämä samainen toimenpide uusittiin myös seuraavana päivänä, eli runsaasti troppia meni parissa päivässä, jotka ilmeisesti purivat, koska tulehduksen laajeneminen ainakin hidastui ja sitä voitiin jatkaa kahdella samanaikaisella antibioottikuurilla kotona.


Ensimmäiset ongelmat liittyen potilastietoihin

Tässä kohadassa itsellä heräsi ensimmäiset kysymysmerkit, sillä päivystävällä yksiköllä ei ollut pääsyä leikanneen sairaalan kirjaamiin tietohin. Syynä oli, että päivystävän yksikön järjestelmänä oli uusi Apotti, joka ei saanut tietoja toisista järjestelmistä. He meinasivat pyytää leikaavaa yksikköä toimittamaan tiedot leikkausoperaatiosta faxilla heille, jotta he voisivat toimia niiden tietojen pohjalta. He kuitenkin kertoivat, että tietojen saaminen menee pyhien jälkeen, koska leikanneessa yksikössä ei olisi ketään ennen seuraava arkipäivää.


Tämä viive olisi tarkoittanut sitä, että olisin ollut tarkkailtavana kyseisessä yksikössä useamman päivän ilman "oikeaa" hoitoa. Varmasti olisin hoitoa saanut, mutta se olisi ollut vain nykytilan pohjalta kohdennettua hoitoa. Keksin kuitenkin itse ratkaisun tähän ongelmaan kaivamalla esiin puhelimen, jolla pystyin kirjautumaan Omakantaan. Omakannassa oli kaikki tiedot leikkauksesta, joten pääsimme näin nopeuttamaan oikeanlaisen hoidon aloittamista usealla päivällä.


Haavahoidot ja toipuminen

Päivystyksessä aloitettua haavahoitoa jatkettiin terveysasemalla jonkin aikaa, jotta nähtiin, kuinka haava lähtisi parantumaan.

Seuraava merkityksellinen tekijä oli kontrollikäynti leikanneessa sairaalassa 31.12.2018, missä todettiin, että haavan paranemista voidaan tehostaa laittamalla haavaan alipainepumppu (PICO), joka kuivattaisi haavaa nopeammin ja siten edistäisi paranemista. Näin tehtiin ja kolmaisen viikkoa pumpun kanssa jouduin elelemään.


Seuraavat ongelmat potilastiedoissa

Terveysasemalla ei ollut pääsyä kumpaankaan niistä järjestelmistä, jotka olivat käytössä leikkauksen suorittaneessa ja päivystyksenä haavahoidon aloittaneessa sairaalassa. Jälleen oli vaihtoehtona faxi. Eli tämän seurauksena kaivoin jälleen puhelimen ja kaivoin hoitohistorian esiin Omakannasta.


Ongelma sai luonnollisestikin jatkoa, kun menin leikanneeseen sairaalaan jatkoarviointia varten. Eli hekään eivät nähneet mitään tässä välillä olleita tapahtumia ja jälleen väläyteltiin sitä kuuluisaa faxia. Puhelin ja omakanta auttoivat jälleen kerran etenemään hoidon arvioinnissa.


Vihdoin irti letkusta ja elämä jatkuu

18.1.2018 oli se merkkipaalu, kun todettiin, että alipainepumppua ei enää tarvita, koska haava oli kokonan ummessa. Se oli suoranainen ilon päivä.


Tästä päivästä alkoi se viimeinen toipumisen vaihe, eli kuntoutuminen. Liikkumisen ja toimimisen rajoitukset poistuivat ja saatoin tehdä kaikkia normaaliasioita oman tuntemuksen rajoittamana, eli kohtuus kaikessa. Viikko kuntoutusta ja takaisin työelämään. Toki kuntoutus jatkuu vielä töihin menon jälkeenkin, mutta se ei enää ole esteenä normaalille elämälle.


Elämä voitti jälleen, vaikka pitkältä tämä aika on tuntunut.


Mitä tästä voimme ottaa opiksi?

SoTe ei ole tuomassa helpotusta hoidon nopeutukseen, sillä järjestelmät ovat yksisuuntaisia. Hoitohistoriaieto kulkee hoitavan yksikön järjestelmästä Omakantaan, mutta ei sieltä takaisin toisen hoitavan yksikön järjestelmään. Tämä epäkohta saattaa joissakin tilanteissa osoittautua hengenvaaralliseksi, jos hoitavalla yksiköllä ei ole pääsyä kriittiseen hoitohistoriatietoon.


Tämä epäkohta on sellainen, jonka voidaan katsoa olevan potilasturvallisuuden kannalta erittäin ongelmallinen. Kenelle kuuluu vastuu, jos tietoa ei ole järjestelmien ristiinkäytön puuttuessa käytettävissä ja tämä tiedon puute aiheuttaa esim. potilaan menehtymisen?


Onko tästä kokemuksesta tehtävä sellainen loppupäätelmä, että potilaan on aina itse kuljetettava oma hoitohistoriansa mukanaan, kun hän menee tapaamaan lääkäriä? Jos näin on, kuinka voidaan varmistaa, että jokainen hoitoa hakeva muistaa ottaa mukaansa koko hoitohistoria? Ne joilla on käytössä älykännykkä, pystyvät pääsemään tähän tietoon käsiksi missä ja milloin tahansa. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, sillä osalle ihmisiä tämäkin vaatii erillistä koulutusta, jotta he kykenevät tähän tietoon pääsemään käsiksi. Osalle tämä tarkoittaa automaattisesti ison paperimäärän kantamista mukanaan.


Parempi vaihtoehto olisi, että järjestelmät toimisivat molempiin suuntiin, jolloin tiedot olisivat hoitavan tahon käytettävissä ilman viiveitä.


Tietenkään tätä ongelmaa ei synny, jos koko hoitohistoria löytyy yhden ja saman järjestelmän piiristä, mutta kuinka harva meistä asuu koko elämänsä yhdessä paikassa pysyen uhden sairaanhoitopiirin sisällä? Omalla kohdalla saman hoitopiirin alueella järjestelmiä oli käytössä kolme, jotka kaikki syöttivät tieto Omakantaan, mutta yksikään järjestelmä ei keskustellut toisensa kanssa.


Omalla kohdalla tämä järjestelmien keskusteluyhteyden puute olisi aiheuttanut yhteensä kuuden (6) päivän viiveen hoidon suorittamisessa, jos olisi pitänyt odottaa faxilla toimitettava hoitohistoriatieto. Kuusi (6) päivää tulehduksen kanssa olisi voinut olla kriittinen aika, jota emme onneksi joutuneet koettelemaan, koska itse pääsin tietoihin käsiksi ilman viivettä.


Ruusut hoitaneille tahoille

Kaikissa hoitopaikoissa ja hoitovaiheissa, hoitotapahtumaan osallistuneet ovat olleet ystävällisiä ja ammattinsa osaavia, joten itse hoidosta ei ole mitään valittamista. Heidän kärsivällisyytensä ja toimintakykynsä on todella suurten kiitosten arvoinen.


Toki nämä leikkauskomplikaation seurauksena tehdyt toimenpiteet olisi voinut jättää kokonaan pois, mutta tällä kertaa näin.

Risut järjestelmien suunnittelijoille

Kun potilasturvallisuuteen liittyviä tietojärjestelmiä suunnitellaan, on ensiarvoisen tärkeää, että järjestelmät keskustelevat keskenään. Näiden järjestelmien takana on meidän jokaisen henki, jota ei takaisin saa, jos sen mahdollisesti menettää. Kuinka monta läheltä piti tapausta tai mahdollista kuoleman tapausta pitää kokea, jotta nämä järjestelmät ovat todella turvaamassa meidän jokaisen potilasturvallisuutta, eikä vaarantamassa sitä?


Janne Viljanen

0 katselukertaa

Layout © Janne Viljanen, Sisältö © Janne Viljanen
Kuvat © Janne Viljanen © 2019

  • White Facebook Icon
  • White Twitter Icon
  • White Instagram Icon
  • White YouTube Icon
kokoomus_valk_logo.png