Etsi
  • Janne Viljanen

Asumisen kalleus ja syyt sen taustalla

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti asumisen kalleudesta, erityisesti Helsingin alueella. Asumiskulujen osuus on jopa yli 60 % ihmisten ansioista, joskus jopa enemmän. Jo tällä perusteella voidaan katsoa, että asumisen kustannusten osuus kokonaismenoista on selkeästi liian suuri. Jotta asumisen kulut olisivat terveellä pohjalla, ne eivät saisi ylittää kolmannesta omasta (ruokakunnan) ansiotasosta.




Ansiotaso ja kustannustaso eivät kohtaa

Helsingissä se tarkoittaa, että asunnon kulujen ollessa 800 - 1000€, on ansiotason oltava minimissään nettona noin 2400 - 3000€, bruttoansioden ollessa silloin jo liki 5000€. Kuinka monella pääkaupunkiseudun asukkaasta tämä tänä päivänä täyttyy? Palkansaajien yleisin tulo kuukaudessa on noin 2500 € ja keskitulo noin 3400 €.


Palkansaajien keskiansiot (brutto) jäävät tuosta suotavasta ansiotasosta noin puoleen, eli nykyisellä palkkatasolla ja asuntojen hintatasolla asumiskulut Helsingingissä ovat liian korkeat. Kaikista huolestuttavinta on se, että nuoret alle 30-vuotiaille tärkein asia, että asunnon pitää sijaita mahdollisimman lähellä keskustaa. Tämän nuorison ansiot ovat noin 2500€ bruttona, joten heillä asunnon kustannus voi olla maksimissaan 400 - 500€.


On lisäksi hyvä huomata, että 80-luvulta tähän päivään, on asuntojen hintojen nousu ollut noin 250%. Vastaavana aikana palkkakehitys on ollut vain noin 50%, mikä tarkoittaa, että asunnoista on tätä kautta kehittynyt hyvä tapa vaurastumiselle, mutta samanaikaisesti se on myös näkynyt selkeänä asumisen kallistumisena normaalin palkansaajan perspektiivistä katsottuna. Tätä tilannetta on lisäksi vahvistanut myös yleinen hintojen nousu, joka on ollut omiaan leikkaamaan ostovoimaa vielä kalliin asumisen lisäksi.


Asumistuesta tullut yksi tulomuoto

Entäpä sitten se syy, miksi asumisen hinta on noussut niin suureksi? Suurin yksittäinen syy kalleudelle löytyy meidän asumistukijärjestelmästämme, jota käytetään osana asumiskulujen kattamiseen ikäänkuin se olisi omaa ansiotuloa tai että se olisi muuten vaan itsestään selvyys.


Asuntoja jopa vuokrataan niin, että mahdolliselle vuokraajalle lasketaan valmiiksi, kuinka paljon hänen tarvitsee itse maksaa ja kuinka paljon hän saa asumistuen kautta.


Asuntosijoittajat ovat myös omineet asumistuen osaksi omaa tuloaan. eli he hankkivat asunnon, pistävät sen vuokralle ja asuvat itse vuokra-asunnossa ja nostavat siihen asumistukea. Kuulostaako tämä tapa järkevältä vai onko se kenties jotain harmaata taloutta, jossa valtion rahoja (meidän kaikkien verorahoja) käytetään asuntokeinotteluun?


Aika ajanut Asumistukijärjestelmän ohi

Asumistukijärjestelmä oli aikoinaan hyvä asia, samoin kuin ammattiyhdistysliikkeet, mutta aika on nyt ajanut niiden ohitse. Asumistukijärjestelmä nykymuodossaan on tullut tiensä päähän, sillä se on juuri nyt se katalyytti, joka pitää keinotekoisesti asuntojen hintoja korkella. Joka vuosi asumistuen suuruuttaa tarkistetaan ja yleensä se nousee, jolloin myös automaattisesti vuokrat nousevat. (Vertaa lounasetu, joka työntekijöillä varsin usein on; sekä lounasedun arvo että lounaiden hinta nousevat automaattisesti joka vuosi). Asumistuesta on muodostunut ajan saatossa korotusautomaatti sijoitetulle pääomalle.


Veroja maksava ikäluokka pinenee vuosi vuodelta, jolloin jos nykyistä tukiaisyhteiskuntaa halutaan todella pitää pystyssä, olemme väistämättä pian tilanteessa, jossa meidän minimi veroasteemme on 50-60%, jotta toimintamalli edelleen toimisi. Kaikkien verojen (myös erilaisten hankintojen yhteydessä mukana olevat verot) jälkeen meille jää vain noin 14% siitä mitä me tienaamme.


Tämä ei ole kestävällä pohjalla yksilö- eikä yhteiskuntatasolla, sillä noin suurilla verotuksilla, meillä ei yksinkertaisesti riitä ketään tekemään perustöitä, koska sillä tienattava ansiotaso ainoastaan lisää kurjuutta ostovoiman supistumisen kautta. Jotta yhteiskunta toimisi ja palveluita voisi pitää yllä, on niiden kustannukset pystyttävä kattamaan järkevällä verotukselle, verotuksella, joka kuitenkin vielä motivoi tekemään töitä.


voidaanko vääristynyt tilanne korjata?

On pohdittava, kuinka tämä asuntomarkkinoita vääristävä järjestelmä sitten tulisi korjata tai onko se ylipäätään korjattavissa? Lähtökohtaisesti kaikki tukijärjestelmät on tarkoitettu väliaikaisiksi menetelmiksi, joilla pahin ahdinko voidaan poistaa. Nyt asumistukijärjestelmä on kuitenkin saanut pysyvän olomuodon eli siitä on tullut asumiskulujen osalta defacto, eli asumisen kustannuksien kattamiseen kuuluu lähes poikkeuksetta aina asumistuki.

Tästä syystä tämä vääristymä tulisi korjata pikimmiten. Korjaavana toimenpiteenä voisi olla asumistukijärjestelmän muuttaminen määräaikaiseksi, johon asetettaisiin maksimiaika ja velvoite etsiä halvempi asunto. Vaihtoehtona on, että tuen maksaja etsii asunnon jostain päin maata (asumistuen maksajana on valtio, joten valtiolla on oikeus osoittaa asunto valtion rajojen sisältä). Tukea olisi mahdollista saada, esim. 12 - 18 kuukautta, josta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana ei tehtäisi vähennyksiä, vaikka ei ole osoittanut omaa aktiivisuuttaan halvemman asunnon etsimisessä. Tämän jälkeen tuen määrä laskisi vaiheittain, kuten aktiivimallissa, tosin sillä erotuksella, että tuki lakkaisi vaiheittain kokonaan. Aktiivisuus asunnon etsimisessä tulee pystyä osoittamaan.


Vaihtoehtona on, että tuen maksajaksi määritelläänkin kunta eikä valtio, jolloin kuntien suorittama asuntokeinottelu tulonsiirrolla valtion kassasta kunnan kassaan saadaan vähenemään tai jopa loppumaan.


Olipa maksajana sitten valtio tai kunta, ei se sulje pois sitä faktaa, että nykyistä järjestelmää ei ole taloudellisesti enää mahdollista ylläpitää. Asumisen tukijärjestelmät ovat jo nyt suurin yksittäinen tuki valtion budjetissa, eli se on ohittanut jopa maatalouden saamat tuet.


Tämän lisäksi tukien uudelleen anomiselle/saannille asetettaisiin myös minimiaika, jonka sisällä ei olisi mahdollista saada uutta tukea lainkaan asumistukijärjestelmän kautta. Asumistuen lakkaaminen ei sulje pois muita tukimuotoja, mutta niitä tulee analysoida kokonaisvaikutuksen arvioinnissa.


Tavoitetila on, että tukea ei tarvitse lainkaan. Ja jos kuitenkin haluaa edelleen asua kalliissa asunnossa, on se jokaiselle mahdollista myös tulevaisuudessa, mutta jatkossa sen tulisi tapahtua jokaisen omalla kustannuksella.

43 katselukertaa

Layout © Janne Viljanen, Sisältö © Janne Viljanen
Kuvat © Janne Viljanen © 2019

  • White Facebook Icon
  • White Twitter Icon
  • White Instagram Icon
  • White YouTube Icon
kokoomus_valk_logo.png